Maahanmuuttaja esimerkkinä

Keskiviikko 19.5.2010 klo 21:47 - Leena

Afgaaniystäväni, kolmelpsisen perheen äiti, kertoi: Seisoin bussipysäkillä, kun vanhahko nainen kaatui polkupyörällä lähellämme kasvoilleen maahan. Katselin hetken ympärilleni. Kukaan monista bussin odottajista ei reagoinut tapahtumaan! Riensin naisen luo, pyyhin paperinenäliinalla hänen kasvonsa ja kätensä, varmistin, ettei hän ollut pahasti loukkaantunut ja autoin hänet pystyyn pyörineen. Keräsin maahan pudonneet tavarat tavaratelineen koriin. Sitten vasta huomasin, että muut vain katsoa toljottivat vaivaantuneen näköisinä sivussa.  ...Kun kuuntelin tuota, häpesin maanmiesteni puolesta. Mihin me olemme oikein joutuneet välinpitämättömyydessämme???Tuolle parjatulle maahanmuuttajalle oli itsestään selvää, että hätään joutunutta on autettava. 

vapaan kanan munat

Sunnuntai 2.5.2010 klo 23:29 - Leena

Tuli mieleeni toinenkin juttu, mitä olen hiljattain ihmetellyt KEHITTYNEESSÄ maassa Suomessa. Vapaan kanan munia mainostetaan UUTENA INNOVAATIONA! Ajattelen toista kotimaatani Afganistania, missä kanat kopsuttavat vapaina ihan luonnostaan, ilman mainostamista ja ihmettelemistä. Ja niinhän asia on ollut Suomessakin kauan (?) sitten, mikä uusi innovaatio muka... Ja kyllä ne afganistanilaisten kanojen munat ovat ihan eri luokkaa kuin täällä, pieniä tosin, mutta tuhtia tavaraa. Ja kanan lihakin on tiivistä ja hyvää, tosin joskus vähän sitkeää, muttei missään nimessä sellaista mautonta höttöä kuin meikäläinen broileriliha!

vakavasti sairaat

Sunnuntai 2.5.2010 klo 23:21 - Leena

Etlari (Etelä-Suomen Sanomat ) kertoo 29. 4. uutena ja ihmeellisenä asiana, että Lahti muuttaa päivystyslinjaansa toukokuun alussa. Päivystyspotilaat pääsevätkin tästä lähtien hoitoon vaivan vakavuuden eikä saapumisajan perusteella.VIHDOINKIN!!!! Näinhän pitäisi ollakin, ja näin oli esimerkiksi minun työpaikassani köyhässä, alikehittyneessä Afganistanissa. Vakavasti sairaat hoituivat heti, ohi jonojen. No joo, kuulostaa edelleen varsin monimutkaiselta kehittyneen maan Suomen systeemi. Päivystyspotilaat jaetaan A - E luokkiin. A- ja B-luokan potilaat tarvitsevat erikoissairaanhoitoa ja ohjataan ensihoidon tai lääkärin pikaisen arvioinnin jälkeen erikoissairaanhoitoon, C-luokan potilaat pyritään hoitamaan päivystyksessä alle tunnissa, D-luokan potilaat hoidetaan alle kahdessa tunnissa, E-luokkalaiset saavat terveysneuvontaa ja ohjataan muualle, tai he joutuvat jonottamaan vuoroaan pidempään.

E-luokkalaisia ei päivystyksessä pitäisi olla lainkaan, eikä heitä olisi, jos terveyskeskukset vetäisivät normaalisti. Kaipaan omalääkärisysteemiä, ainakin kroonisesti sairaille ja vanhuksille!

joulua

Sunnuntai 20.12.2009 klo 23:43 - Leena

Elämä ollut yhtä haipakkaa, en ole kerinnyt edes kirjoittaa! Nyt vähitellen jouluun rauhoittumassa. Kävin tänään afgaaniystävissäni. Perheen äiti kertoi: Eräänä päivänä seisoin bussipysäkillä. Yksi vanha nainen, noin 65 vuotias (siis vanha hänen silmissään!), kaatui pyörällä siinä lähellä. Pysäkillä oli väkeä vaikka kuinka, ja kaikki senkuin töllöttivät!  Menin hänen luokseen, pyyhin verisen naaman puhtaaksi, autoin hänet ylös, kokosin kadulle levinneet tavarat koriin. Hän kiitteli kovasti ja lähti sitten ajamaan. Onneksi ei pahemmin käynyt.

Tähän on siis tultu. Maahanmuuttajat osoittavat enemmän inhimmillisyyttä kuin me rikkaan maan välinpitämättömät asukit! Hävettää!!!!!!

Meidän talomme kellarissa syttyi tulipalo - murrosikäisten poikien tulitikkuleikeissä. Monesta perheestä meni kaikki kellarikomeroon säilötty omaisuus, joku joutui muuttamaan ulos savuvahingon takia - juuri joulua ennen. Miksi nuoriso on niin levotonta, miksi tarvitaan jopa teinikarkoittimia, miksi vanhemman väen pitää jopa pelätä nuoria? Miksi hyvin käyttäytyvä nuori on pikemminkin poikkeus kuin sääntö, miksi nuoret voivat niin pahoin? Kun lapset ovat pieniä, perhe hoitaa heitä. On vanhempain lomat ym. Mutta varsin pian lapsen odotetaan itsenäistyvän ja tulevan toimeen omillaan. Isä ja äiti haluavat olla heidän kavereitaan eii vanhempia. Lapsi ei saa olla lapsi.

Ja avuksi pestataan lisää psykologeja ja kuraattoreita! Tarpeeseen tulevat kai, mutta PERHEITTEN auttaminen, vanhemmuuden renesanssi ennaltaehkäisynä on vielä tärkeämpää!!! ja tehokkaampaa lasten ja nuorten pahoinvoinnin jallittalmseksi.

Tällaista tässä olen miettinyt joulun alla.

uusavuttomuudesta

Keskiviikko 16.9.2009 klo 21:25 - Leena

Silmät ymmyrkäisinä  luin kolleegani Sari Kurikan haastattelun 15. 9. 2009 Eteläsuomen Sanomista. "Nykyajan nuorilta puuttuu käytännön tietoa miten elää, käyttää rahaa, pestä pyykkiä tai valmistaa ruokaa kaupan raaka-aineista". Hän suosittelee kouluihin elämäntaidon laajempaa opetusta. Kouluissa pitäisi oppia hoitamaan lapsia, kotia, perjhettä. Ei voi olla totta! Mitä on tapahtunut suomalaiselle perheelle! - missä "pitäisi yhdistyä keskinäinen huolenpito ja yhteisvastuu, minkä pitäisi olla jäsentensä kasvun paikka, jossa jokainen voi kokea olevansa rakastettu, jossa perheenjäsenet oppivat toistensa huomioon ottamista, jakavat iloja ja suruja, yhteistä aikaa ja kotitöitä, kuten KD:n perhepolitiikka määrittelee ja jatkaa "Perheen kautta jokainen yhteiskunnan uusi jäsen sisäistää elämänsä useimmat toimintamallit, perusarvot ja asenteet. Perheessä luodaan ihmisen kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin perusta. Mikään viranomais- ja palvelujärjestelmä ei voi korvata perhettä kasvattajana".

Koulu ja muut instituutiot voivat toimia tukena perheen kasvatustehtävässä, mutta päävastuu on vanhemmilla. Mitä ihmettä on tapahtunut Suomen perheille? Tätä kysyn myös ajatellessani viime aikojen surullisia uutisia kuolonkolareista, joissa usein syylliseksi löytyi humalassa ajanut alaikäinen kuljettaja. - Miksi vanhemmat eivät välitä/jaksa/osaa kantaa vastuuta lapsistaan? Mikä on tämä "ajan henki", mikä luo tällaisen välinpitämättömän nuorisokulttuurin. ( Niin, kaikki häiriköt ja uusavuttomat nuoret eivät tule perheistä, missä ei olisi välitetty lapsista ja nuorista! )

Väistämättä vertaan hyvinvoivan (?) rappeutuneen Suomen tilannetta köyhään, sotaa käyvään Afganistaniin. Siellä lapset oppivat pienestä pitäen elämän taitoja osallistuessaan yhteisön arkisiin askareihin. Pienemmillä on pienet taakat, isommilla suurempi vastuu. Näinhän on ollut Suomessakin? Ja on vieläkin kuitenkin suuressa osin???? Vai onko?

Miten voimme käytännössä auttaa pahoin voivia perheitä ottamaan vastuuta lapsistaan. Siinäpä tuhannen taalan kysymys.  

 Katso kuva Äidin pikku apulainen kuvista!

arkeen

Maanantai 10.8.2009 klo 22:33 - Leena

Arki alkaa kesäloman jälkeen, tänään oli ensimmäinen valtuuston kokoontuminen, tosin seminaarin merkeissä. Meille kerrottiin talousnäkymistä ja muusta... Mietityttää....Miten panna suu säkkiä myöten nyt kaupungin mittakaavassa??? omassa pienessä elämässä se onnistuu, mutta kun on 100000 ihmisen elämä kyseessä? Osaammeko me YHDESSÄ supistaa menoja ja taistella työttömyyttä ja velkaantumista vastaan, keskittyä olennaisiin ja tärkeihin hankkeisiin, luoda OIKEASTI, ei vain jotenkin "terapialuontoisesti" ja keinotekoisesti uusia työpaikkoja nuorille jne.... 

kesäkiireitä

Keskiviikko 10.6.2009 klo 20:41 - Leena

Vaalitouhut ovat ohi! Äänestyspäivän vietin vaalitoimitsijana. Iltakymmeneltä palasin kotiin ja näin, että KD:n ehdokas Sari Essayah on päässyt hyvällä äänimäärällä mepiksi! Kiitollisuus täytti mielen, sillä Sari ON hyvä edustaja Suomelle! Ovat muutkin, ei silti. - Kaupunginvaltuusto ahkeroi ennen kesälomaa, kolme kokousta kesäkuussa! Viimeinen rutistus 15. 6. ja tärkeänä kysymyksenä esitetään Rantakartanon suunnitelma. Täytyy sanoa, että ajaessani lähes päivittäin pyörällä tuon asfalttikentän läpi yritän mielessäni kuvitella, miltä se näyttää TÄYTEEN PAKATTUNA rakennuksilla. Ahdistaa, vaikka nykyinenkin tila vaatii kohennusta.... Mielestäni alue kuuluu LAHTELAISTEN olohuoneeseen, ja asfalttikenttä tulisi suunnitellA sen mukaan kaupunkilaisten yleisiin tarpeisiin, ei ökyrikkaitten asuinalueeksi (kuka siellä edes viihtyisi, vaikka rahaa olisikin????) ja liiketiloiksi. Yhdyn ehdotukseen, jonka arkkitehti Boman esitti jo 1980-luvulla. Sen mukaan huoltoaseman kadulle voitaisiin rakentaa jokunen kerrostalo, muu osa olisi puistoa. Tämä oliis ihan hyvä suunnitelma, päätetään matkakeskuksen kohtalosta mitä tahansa. Ja kun kerran mahdolliselle asuinalueellekin suunnitellaan maanalaisia parkkitiloja, miksei myös voitaisi TORIPARKKI RAKENTAAKIN sen asfalttikentän alle eikä keskustan katilaan? Olisi parkkitilaa maan alla ja maan päällä puistomaisten istutusten keskellä. Keksi-Euroopassakin, esimerkiksi Saksassa kävelykeskustA O rauhoitettu autoliikenteelät niin, että autoilijat joutuvat kävelemään muutaman sataa metriä keskustaan. Eikö se onnistu lahtelaisilta? Käveleväthän nytkin he, jotka parkkeeraavat autonsa linja-autoaseman asfalttikentälle! - Keskusta olisi siten TÄYSIN rauhoitettu HENKILÖAUTOLIIKENTEELTÄ, ehkä sallittu linja-autojen paikallisliikenteelle? - Jaa-a, saa nähdä, miten tässä käy.

kevät

Perjantai 24.4.2009 klo 21:29 - Leena

On aikaa vierähtänyt viime kuulumisistani. Olenpa käynyt tässä välillä Lapissa pääsiäisretkellä, vienyt sukset sieltä suoraan kellariin, ottanut polkupyörän esiin, alkanut hölkätä, lähdössä huomenna viikoksi maalauskurssille Piemonteen Italiaan, soitan ahkerasti italian kielen cd-levyä. - Helmi soitti yhtenä aamuna kahdeksalta, että oli maannut lattialla pari tuntia, kaatui vuoteesta noustessaan, eikä päässyt ylös. Kävin kankeamassa hänet pystyyn, totesin, ettei luita ole murtunut, ja niin hän taasen jatkoi eloaan rollaattorin varassa kerrostaloasunnossaan. Pohti, voiko hän tilata kukkamultaa istuttaakseen parvekekukkia. Sanoin, että Lutherin mukaan SAAMME istuttaa omenapuun, vaikka huomenna tulisi maailman loppu. Kävin kyllä sitten muutaman päivän päästä tarkistamassa, että pystyi liikkumaan. Ja olemme anoneet hänelle veteraanikuntoutusta, saa elokuussa vasta, "mutta onpa mitä odottaa" hän nauroi iloisena, kun läksin. - Silmät ymmyrkäisinä olen kuullut Lahden terveydenhuollon kehuja. Jossain mielessä ehkä on aihettakin, mutta perusterveydenhuolto ontuu tosi pahasti! Taas kerran totesin tungokseen asti täyden päivystyspoliklinikan kaupunginsairaalassa, kun meillä oli siellä kuntayhtymän kokous. Kysyin siellä kokuksessa, eikö MITENKÄÄN voitaisi ajatella palauttaa omalääkärisysteemiä LAHTEEN. Kalleuden takiako se lopetettiin? Mutta varmaan ostopalvelut tulevat kalliimmaksi! Ja puuttuu nykysysteemillä jatkuvuutta, mikä olisi ensiarvoisen tärkeää erityisesti vanhusten ja kroonisesti sairaitten terveyspalvelujen suurkuluttajien kohdalla.

kevättä kohti

Keskiviikko 18.3.2009 klo 22:22 - Leena

On ollt ihan oikea talvi! Ja nyt päivät pitenevät, kevättä kohti ollaan menossa. Vesijärven jäällä hiljattain hiihdellessäni kuulin JA NÄIN LOKKEJA! - Kaupungin perusterveydenhoito puhuttaa. Kovasti on kehuja saanut jollain tasolla, mutta....omaisen ja ystävän ominaisuudessa kaupunginsairaalan PÄIVYSTYKSESSÄ vieraillessani kyllä kummastuttaa ja harmittaa, mietityttää, ahdistaa.....Aula täynnä väkeä, joka ei nyt kovin sairaalta näytä. Eräs ystävä kertoi, että oli osunut paikalle numerolappuja jaettaessa. Nuoret ihmiset ryntäsivät ensimmäisinä jonossa, vanhuksia ja lapsia jäi jalkoihin siinä ryysiksessä. Jotkut ovat käyneet Järvenpään Pikkujätissä lapsen kanssa, kun Lahden päivystyksessä kerrottiin, että on viiden tunnin jono. - Päivytykseen ystäväni Helmikin päätyi. Sukulaismies tilasi hänelle ambulanssin, kun olonsa kuulosti kovin huonolta puhelimessa. Niin ambulanssihenkilöstönkin mielestä näytti. No, tutkittiin, verikokeita otettiin, ja todettiin, että pärjäileepi entiseen tapaan kotona. Kävin kyselemässä vointiaan parin päivän päästä ja Helmi valitti surkeana, että varpaat ovat kasvaneet yhteen toisessa jalassa, eikä hän voi pukea sukkaa jalkaan, saati kävellä rollaattorillakaan. "Näytitkö jalkaa päivystyksessä?" tivasin. "Kyllä he sitä vilkaisivat, mutta ei vaivaa hoidettu. Veri oli kuulemma hyvä. Katsoin jalkaa ja kauhistuin, kaksi varvasta oli tummanpuhuvia, kuumia ja turvoksissa, - Aloitin antibiootin sekä tuehduskipulääkkeet, VAIKKA "veri oli hyvä". Tulehdus on nyt paranemaan päin aj tohvelikin mahtuu jalkaan. Helmi odottaa kuin kuuta nousevaksi aprillipäivää. Silloin hänellä pitäisi olla kirurgin vastaanotto. Sitäkin on siirretty neljällä viikolla! Melkoinen pettymys.sekin vanhukselle, joka kysyy, onko hänet hylätty raakkuna.

ensi askeleita valtuutettuna

Torstai 5.2.2009 klo 22:36 - Leena

Ensimmäinen valtuuston kokous on takana ja toinen tulossa. Paperia työntyy postilaatikosta kilokaupalla, tärkeää asiaa. Onneksi olen oppinut opiskeluaikana ja ammatissakin lukemaan paperipinoja "suurpiirteisesti". On seminaareja, strategiakokousta, ryhmätöitä ym. Eiköhän tämä tästä. Olen innostunut edelleen! - Helmi odottaa nyt maaliskuun alkua, pääsee vihdoinkin ortopedille! Odottaessaan kulkee rollaattorilla ja varoo kaatumista, paistaa piirakoita ja kokkaa ruokaa, lukee päivän lehden tarkkaan ja seuraa televisiota. On puolitoista vuotta kulunut siitä, kun lähete tutkimuksiin löytyi paperipinojen alta. Se oli kirjoitettu vuotta aiemmin. "Loppuukohan tässä odotellessa aika kesken?" kysyy.

Hyvää Joulua

Tiistai 23.12.2008 klo 19:32 - Leena

 JOULUILOA, ON SYNTYNYT VAPAHTAJA!

Ja saamme jopa valkean joulun! Luojan lahja sekin!

Uuden valtuuston velvollisuudet lähestyvät. Toistaiseksi vain perehdyttämistä ollut ohjelmassa. "Vanhat" valtuutetut - uusien valtuuttamina -  pähkäilevät valiokuntapaikkojen jaon kanssa. Kun on puoluesuhteitten lisäksi sukupuolikiintiötkin ratkaisemassa... Perehdyttämiskokouksessa säikähdin perinpohjin tietoa, että vain 67 prosenttia koululaisista EI OLE erityisopetuksen tarpeessa!!! Eikä kyse ole suinkaan maahanmuuttajista! Ja sitten kehutaan jollain pisasaavutuksilla! - Helmi ODOTTAA....tällä kertaa tutkimustuloksia kokeista ja röntgenkuviata, jotka on olleet kuukausi sitten. On saanut uuden rollaattorin, eikä ole viikkoon kaatunut hipsiessään "kaaransa" avulla asunnossaan. Lupasin auttaa jäljittämään tutkimustuloksia pyhien jälkeen. Kinkkua oli paistamassa, kun kävin joulutervehdyksellä, ja piirakat jo paistuneet. Sisukas ja kuitenkin kaikkine vaivoineen myös elämänmyönteinen 87 vuotias!

 

Adventti alkaa

Maanantai 1.12.2008 klo 14:48 - Leena

Ensimmäinen adventtikynttilä syttyi eilen täpötäydessä kotikirkossani Salpausselän kirkossa. Salin täydeltä kirkkokuoron ja Timo Kiiskisen johtaman barokkiyhtye Galantinan säesyksellä. Mieli virittyi joulun odotukseen - siitä huolimatta, että viikon mittainen talven ensimmäinen talvi sulaa parastaikaa vesisateeseen ja hämärä hiipii maisemaan - kolmelta iltapäivällä. - Me uuden valtuuston edustajat saimme osallistua "vanhojen" kanssa tiedoitustilaisuuteen kaupungintalossa. En ole siinä koskaan ollut aikaisemmin. Olo oli kuin eka kertaa kouluun mennessä. "Vanhat" ohjasivat sisään oikeasta ovesta oikeille paikoille oikean istumajärjestyksen mukaan. Hyvä, ettei nimilappuja pöydissä tai rintapielessä.... Matkakeskuksesta, toriparkista, Ranta-Kartanosta asiantuntijat esitelmöivät. Kuuntelin tarkkaavasesti niinkuin asiaan kuuluu, uutena haluan saada monipuolista tietoa kaupunkimme "kuumista perunoista". Minua hämmästytti suuresti, että yleisö, siis valtuusto ei suhtautunut yhtä kunnioittavasti puhujiin. Melkoinen pulina kuului salista esitysten aikana, kuin murrosikäisten koululuokassa olisin istunut. Ja varsin hyökkääviiäkin vastineita ladeltiin keskustelun aikana. Tässä en nyt vielä kuitenkaan lausu juuta enkä jaata omasta puolestani... - Soitin Helmille. Hän on taas kaatunut kotonaan. Rollaattori oli tökännyt maton reunaan ja heittänyt Helmin nurin. Eikä hän päässyt ylös lattialta. Eikä turvapuhelimena toimiva kännykkä ollut teitenkään kaulalla vaan makuuhuoneen pöydällä. Pelastavana enkelinä olivat toimineet putkimiehet. Talossa on nimittäin putkiremontti menossa. Vähän kyllä motkotin hänelle, kun ei pidä puhelinta muassaan. (Turvaranneketta hän ei myöskään ole huolinut). "On minulle aina lähetetty joku enkeli Gabriel avuksi", hän vin nauroi. No, tänään hän on päässyt sairaalatutkimuksiin. Ja sai hän uuden rollaattorin keikauksen jälkeen. Hoidossa ovat hänen asiansa. 

Vaalien jälkeen

Torstai 6.11.2008 klo 12:38 - Leena

Ohi on! Hiljaiseksi veti, kun vaalivalvojaisissa kuuntelin tuloksia: Olen päässyt kaupunginvaltuustoon äänimäärällä 408, sijalla 11. Vastuu painaa. Mutta ensi tyrmistyksen jälkeen olen nyt ihan innoissani. Minulla ei ole "omaa lehmää ojassa" ja voin ainakin yrittää "kansan parasta". Tosin taloudellinen tilanne tällä hetkellä näyttää kireältä. Miten valita rahareiät oikeudenmukaisesti. Mutta enhän olekaan yksin päättämässä, toivon, että tiimityö pelaa. - Helmi on edennyt jonkin verran vaivalloisella matkallaan terveydenhoidon byrokratian rattaissa. On tutkittu. Odottaa tuloksia. Ja austajana on edelleen SAMA ihana ihminen Punaisen Ristin vapaaehtoisista.

vaalien alla

Torstai 23.10.2008 klo 8:46 - Leena

Seurasin mtv3:n vaalitenttiä ihaillen Päivi Räsäsen esiintymistä, viisaita mielipiteitään, joita paneeli ihan KUUNTELI, vaikka keskustelu muuten meni monasti suurten puolueitten väliseksi kinasteluksi. - Korvaan tarttui tällä kertaa erityisesti keskustelu ulkomaalaisten opiskelioitten opiskelumaksuista. Mielestäni heidän tulee maksaa opiskelustaan lukukausimaksu. Niin on tapana yleismaailmallisesti ulkomaalaisten opiskelijoitten osalta. Jonkinlaisella stipendillä he joka tapauksessa voivat opiskella (kotimaasta saadulla). Suomeen heitä vetää juuri ilmainen opiskelumahdollisuus. On sinisilmäistä ajatella, että he jäävät Suomeen, on tämä niin tyly maa ulkomaalaisille!! Jos todella jäävät, on eri asia. Jos heistä todella tulee Suomen kansalaisia (veronmaksajia), on tietysti eri asia. Sitten heitä tulisi kohdella samalla lailla kuin muitakin kansalaisiamme. - Lahden osalta toriparkkki on minuakin mietityttänyt. En ole sen kannalla, mutta olisiko mahdollista rakentaa maan alle linja-autoaseman parkkipaikalle sellainen? Maan päällä voisi olla lahtelaisten olohuoneen jatketta (linjalla Vesijärven satama - Pikkuvesku - Linja-autoaseman tienoo. Jos jotain rakennetaan, rakennettakoon Jalkarannantien toiselle puolelle nykyisten huoltoasemien paikalle. EN kannata sinnekään tornitaloja!   

Tipotellen

Torstai 16.10.2008 klo 17:49 - Leena

Soitin Helmille. Hän kokee voimiensa vähenevän, kun on joutunut olemaan pötköllään enemmän. Mutta karjalanpiiraita kuitenkin on onnistunut leipomaan ja puolukoita survomaan. Pääsi lääkäriinkin vihdoin, ihan keskussairaalaan saakka. Veri on kuulemma erinomainen, muuta ei ymmärtänyt tutkimuksista ja lääkärin puheista. Nyt hän odottaa mammografiaa, kun on rinnassa kyhmyjä. Siitä tulee kutsu sitten joskus. Hän toivoo edelleen KOKONAISVALTAISTA PERUSTUTKIMUSTA, kun mieli tekisi lukea, muttei näe, ja kuulokin heikko, ja jalat eivät kanna. Ja nyt hampaatkin vaivaavat.  Keskussairaalassa oli sanottu, että pitäisi olla lähete terveyskeskuksesta niihin tutkimuksiin. No joo, onhan siellä jo sellainen kerran kirjoitettu, mutta se hävisi, löytyi paperipinojen alta, eikä jostain syystä nyt kelpaakaan. Onko tosiaan ihan ylivoimaista järjestää ikäihmisille määräaikaisia perustutkimuksia, missä koko ihminen syynättäisiin sen sijaan, että juoksutetaan (tai ajelutetaan) paikasta toiseen tipotellen? Oi niitä aikoja, kun kunnanlääkäri tunsi potilaansa ja tämän perheen tilanteen ja hänellä oli kokonaisvaltainen näkemys perheen ongelmista! Omalääkärisysteemi ei Lahdessa onnistunut. Lääkärit hukkuivat paperibyrokratiaan? Vuokralääkärit ovat tulleet. Mutta olisiko silti mahdollista pyrkiä pitkäaikaisiin lääkärisuhteisiin ainakin pitkäaikaissairaitten ja vanhusten kohdalla? Hoitakoon keikkalääkärit päivystyspotilaat! Ja olisiko mahdollista, että lääkäri voisi taas käyttää aikaansa potilaan eikä tietokoneen kanssa keskusteluun?

Päivystyksessä

Lauantai 20.9.2008 klo 5:30 - Leena

Soitin tässä eräänä päivänä Helmille. "Olen niiiiin huonossa kunnossa", hän vaikeroi. "Tulen käymään", sanoin. "En voi ottaa vastaan, olen niiiin huonossa kunnossa", hän nyyhkäisi. "Minä nyt vain tulen", sanoin päättäväisenä.

Jo käytävään kuului hänen voivottelunsa. "Niskat on ihan jumissa", hän vaikersi. Hän oli yöpukeissaan - iltapäivällä - ei ollut saanut vaatteita päälleen kivun takia. "Nyt lähdetään päivystykseen", päätin ja aloin auttaa ystävääni pukeutumisessa. Olisin tietysti voinut hoitaa hänet itsekin, mutta ajattelin, että yritämme virallisia teitä, mahdollisten jatkotoimien takia. Sairaalaan???

Ajoimme taksilla kaupunginsairaalaan. Istutin Helmin lähimmälle penkille ja läksin etsimään pyörätuolia sekä jonotusnumeroa. Sain numeron 26. "Ovatko nämä kaikki tosiaan päivystyspotilaita?" hämmästelin. Olivat. "Eivät he kaikki mitenkään sairailta näytä", arvioin. "Minulla on tosi kipeä vanhus".

Mutta ei auttanut muu kuin jäädä odottamaan vuoroa. Helmi istui tuskaisena pyörätuolissa, vaikka olin antanut hänelle kipulääkettä. Väki odotti tyynesti vuoroaan, vaikka kahden päivystävän lääkärin ovet kävivät mielestäni kovin hitaasti. "Tohtori joutui menemään ensiapupolille haavaa ompelemaan", luukulla selitettiin, kun ihmettelin asiaa. "Pitäisiköhän minun vähän auttaa tohtoria?" kuiskasin Helmille.

Kolmen ja puolen tunnin odotuksen jälkeen koitti vuoromme. Asiallinen ja sympaattinen nuori lääkäri tutki potilaani ja kirjoitti lääkereseptin. "Jollette pärjää kotona, ottakaa yhteyttä, niin järjestämme sairaalapaikan", hän lupasi. Ja kotisairaanhoitoa myös järjestyisi.

Helmi parani vähitellen TUOSTA vaivasta. Minä olin päässyt näkemään kaupunkini päivystyspoliklinikan arki-illan menoa. Missä mättää, kun päivystyspoli täyttyy väestä, mikä kuuluisi hoitaa päiväsaikaan normaaleja kanavia pitkin?

Terveydeksi

Maanantai 8.9.2008 klo 11:36 - Leena

8. 9. 2008

TERVEYDEKSI! VAUVASTA NUORIIN, VAARIIN JA MUORIIN

Tuollainen vaaliteema tuli mieleeni hölkätessäni Tapanilan maastossa äsken. Miten edistää terveyttä inhimillisesti, kokonaisvaltaisesti, tasapuolisesti ja tasapainoisesti Suomessa, missä on kuulemma maailman terveimmät lapset, mutta sairaimmat aikuiset. Mielessä on tietysti globaalisella näköalapaikalla elämää seuranneena kehitysmaitten tilanne, missä puuttuu myös perusterveydenhuolto…. Seuraamme täällä lasten terveyttä jo äidin kohdusta. Hyväosaiset hankkivat vakuutuksenkin lapsilleen jo raskausaikana, taaten hänelle siten takuuvarman (?) pääsyn yksityiseen terveyden (=sairauksien) hoitoon. Nyky-Suomen uusavuttomien nuorten vanhempien ongelmia olen seurannut yksityisen lääkäriaseman vinkkelistä. Kuinnkahan pitkään vakuutusyhtiöitten rahkeet kestävät? ( Vauva tuodaan lääkäriin, kun on ollut kuusi tuntia kuumetta, tai kun isosisko on raapaissut naarmun päähän). Sitten lapsi viedään tehokaan neuvolaseulan läpi, seuraa kouluterveydenhoito. Psyykkisesti pahoinvoiva nuorisomme on herättänyt huomiomme viime vuosina sekä huolestuttavat suunnitelmat kouluterveyden hoidon ja myös neuvolapalvelujen alasajoksi. Nimenomaan lääkäripalveluja vähennetään. Mutta mielestäni koulu- ja neuvolahoitajat ja heidän lukimääränsä sekä koulutuksensa lisääminen ovat tärkeitä, ei lääkärien lisääminen näihin peruspalveluihin. Lääkärikontakti jää pakostakin lyhytaikaiseksi, mutta vakituinen hoitaja lasten ja nuorten terveyspalveluissa takaa jatkuvuuden kontaktissa lapsiin ja nuoriin. Ja luotan siihen, että terveydenhoitajat osaavat seuloa ongelmalapset ja nuoret sekä ohjata heidät tarvittaessa lääkärille.

Vaikka kyllä lääkäreitäkin toki tarvitaan perusterveydenhuollossa! Ystäväni Helmikin pääsi vihdoin lääkärille. Oli varattu 20 minuuttia, mutta puolet siitä vei ylimääräinen, "tärkeä" potilas. Helmi poistui hämmentyneenä luukulle, minne lääkäri hänet ohjasi reseptien kanssa. Postissa pitäisi uusittavien lääkkeitten tulla, ja Helmi on edelleen jonossa sairaalatutkimuksiin, lääkäri vakuutti. "Taitaa aika loppua kesken tässä odottaessa", hän oli mutissut lääkärille vastaanotolta poistuessaan.

Vaalistartti

Tiistai 2.9.2008 klo 18:26 - Leena

2. 9. 2008

Nonnnii! Olen tähän astisessa elämässäni parantanut maailmaa Afganistanissa, Etiopiassa ja taas Afganistanissa, nyt on aika keskittyä kotikaupungin olojen edistämiseen, hep!

Olen lastenlääkäri, mutta vajaan kahden vuoden aikana, jotka olen viettänyt koto - Suomessa, olen törmännyt enemmän vanhusten kuin lasten ongelmiin. Yksinäisyys ja turvattomuus vaivaavat, kun ystävät ja omaiset hupenevat ympäriltä luonnollisen poistuman kautta. Vanhukset, kuten "Helmi" sinnittelevät kotona niin pitkään kuin mahdollista, ja se on ihan oikein. Mutta he tarvitsevat kuitenkin tukeakin, säännöllisiä kotisairaanhoidon käyntejä esimerkiksi. Oma hupeneva terveys ja alati vaihtuva kotihoidon henkilöstö, joka käy vierailulla epäsäännöllisesti, lisäävät turvattomuutta. Kotiin sidotut vanhukset kaipaavat myös kuuntelijaa. - Luvatut veronkevennykset puhuttavat. Syyksi mainitaan, että ihmiset voisivat kevennysten myötä kuluttaa enemmän!!!!! Sekö tässä elämässä on tärkeintä? Voida kuluttaa enemmän!!! Väistämättä mieleen tulevat maailmanperheemme köyhimmät, joilla ei ole mitä kuluttaa, vaan jotka sinnittelevät päivästä päivään jokapäiväisen leivän puutteessa. No, heitähän löytyy Suomessakin. Minusta KD:n kokouksessa Lahden Satamassa 29. 8. 2008 lausuttu ehdotus, että luvatut veronkevennykset suunnattaisiinkin terveydenhuollon edistämiseen, on loistava. Suurin osa yleisöä muuten äänesti ehdotuksen puolesta tuossa kokouksessa.

vaalistartti

Tiistai 2.9.2008 klo 18:22 - Leena

2. 9. 2008

Nonnnii! Olen tähän astisessa elämässäni parantanut maailmaa Afganistanissa, Etiopiassa ja taas Afganistanissa, nyt on aika keskittyä kotikaupungin olojen edistämiseen, hep!

Olen lastenlääkäri, mutta vajaan kahden vuoden aikana, jotka olen viettänyt koto - Suomessa, olen törmännyt enemmän vanhusten kuin lasten ongelmiin. Yksinäisyys ja turvattomuus vaivaavat, kun ystävät ja omaiset hupenevat ympäriltä luonnollisen poistuman kautta. Vanhukset, kuten "Helmi" sinnittelevät kotona niin pitkään kuin mahdollista, ja se on ihan oikein. Mutta he tarvitsevat kuitenkin tukeakin, säännöllisiä kotisairaanhoidon käyntejä esimerkiksi. Oma hupeneva terveys ja alati vaihtuva kotihoidon henkilöstö, joka käy vierailulla epäsäännöllisesti, lisäävät turvattomuutta. Kotiin sidotut vanhukset kaipaavat myös kuuntelijaa. - Luvatut veronkevennykset puhuttavat. Syyksi mainitaan, että ihmiset voisivat kevennysten myötä kuluttaa enemmän!!!!! Sekö tässä elämässä on tärkeintä? Voida kuluttaa enemmän!!! Väistämättä mieleen tulevat maailmanperheemme köyhimmät, joilla ei ole mitä kuluttaa, vaan jotka sinnittelevät päivästä päivään jokapäiväisen leivän puutteessa. No, heitähän löytyy Suomessakin. Minusta KD:n kokouksessa Lahden Satamassa 29. 8. 2008 lausuttu ehdotus, että luvatut veronkevennykset suunnattaisiinkin terveydenhuollon edistämiseen, on loistava. Suurin osa yleisöä muuten äänesti ehdotuksen puolesta tuossa kokouksessa.

Kotona jälleen

Tiistai 26.8.2008 klo 21:28 - Leena

KOTONA JÄLLEEN!

Olen ajatellut vanhuksien asemaa Afganistanissa. Perinteisesti heitä kunnioitetaan, heillä on oma paikkansa kyläyhteisössä lasten kaitsijoina ja pikku askareitten hoitamisessa. Afganistanilaiset kauhistuvat ajatusta, että he panisivat vanhuksensa laitokseen. Mutta Kabulissa näin mitalin toista puolta, kun talon vanha rouva valitti, että hermot menevät lasten meteliä kuunnellessa. Koti oli tyypillinen kabulilainen omakotitalo ahtaine pihapiireineen. "Kunpa voisin panna lapset tarhaan, niin kuin teillä kuulemma on tapana", hän huokasi. ( Hänen tyttärensä ja poikansakin asuvat Suomessa, ja rouva oli tietoinen meidän systeemeistämme). "Kadullekaan heitä ei voi panna turvallisuussyistä. enkä oikein jaksaisi katsoa heidän peräänsä kaiken aikaa". Lapsia talossa on kuusi, kaksi heistä alakoululaisia, kaksi yläluokilla, muut villeimmässä kiipeily- ja leikki-iässä. Talossa asuu kolme perhettä, kullakin yksi huone omassa käytössä, muut tilat ovat yhteisiä. Pihassa on surkea läntti paria omena- ja luumupuuta varten, joitain vihanneksiakin yritetään viljellä, mutta kuivuus koettelee.

Kävin katsomassa tänään Helmiä (nimi keksitty), 86 vuotta, leski, asuu yksin kerrostaloasunnossa, kulkee kodissaan rollaattorin avulla. Leipoo ja laittaa itse ruokansa. Seuraa maailman tapahtumia television ja Etlarin välityksellä. Aamulla hän tekee päivälle suunnitelman ja pyrkii sen mukaan sitten toimimaan. Elämä hymyilee ja huumori kukkii - vaikka kyllä on kaikenlaisia remppoja kertynyt, ja ne rasittavat: on diabetes, jalat eivät kanna, niveliä särkee, käsiä pistelee, niska ei taivu, silmät hämärtyvät, huimaakin. Pari kertaa on kaatunut poissa ollessani. Kerran kutsui ambulanssinkin, kun nenä tömähti lattiaan ja alkoi vuotaa verta. Mutta "ei ollut tarpeeksi pisteitä, eivät vieneet sairaalaan", Helmi raportoi. "Kun olin selvinnyt jaloilleni taas. Jos olisin maannut lattialla, ehkä sitten". Helmi odottaa pääsyä sairaalatutkimuksiin, on odottanut kaksi vuotta. Neurologi oli tehnyt lähetteen, mutta se oli kummallisesti hävinnyt, löytyi paperipinojen alta, kun alettiin ihmetellä, joku kuukausi sitten. Nyt hän pohti, pitäisikö hänen mennä silmälääkäriin, kun näkö alkaa hämärtyä, ja mieli tekee kuitenkin lukea. Mutta arvelee, että kunhan hän pääsee sairaalatutkimuksiin (lähete kirjoitettu taas kerran heinäkuun lopulla), samalla tutkivat silmänsäkin. Joku vuosi aiemmin oli ollut sairaalassa ja silmissä todettiin kaihi, mutta sille ei ensin tehty mitään. "Onko ylellisyyttä, että köyhällä on kaksi näkevää silmää?" oli kysynyt, ja löytyihän sitten hoito!